"KALA SYÖ - MITEN MUUTEN SE ELÄISI"
Aforismi: E. Aarni, Tanskin vieraskirjassa v.1953
 
line decor
...
line decor
 
   
 

 
 
Vuosikertomuksia

Vuosikertomus 2015

Johtokunta kokoontui yhteensä 8 kertaa toimintakaudella 2015. Vuosi 2015 oli Tomu:n osalta vaihderikas ja toiminnan täyteinen. Kaikkiaan eri tapahtumia oli kaikkiaan 10 kappaletta, pääpainon ollessa tietysti kalastuskilpailuissa.


Edellisessä vuosikokouksessa Tomu:n hallitus sai osakseen jäsenistöltään tiukkaa kritiikkiä holtittomasta varain hoidosta. Erityisesti entinen puheenjohtaja oli huolissaan seuran kulurakenteesta suhteessa tulokehitykseen. Kassavirta seurassa oli kääntynyt ennen näkemättömän negatiiviseksi ja niinpä hän vaatikin johtokunnalta Suomessa jo niin tutuksi tullutta leikkauspolitiikkaa myös seuramme pelastamisen lääkkeeksi.
Lisäksi yleisemminkin vaadittiin tulorahoituksen selkeää parantamista tulevaisuuden likviditeetti ongelmien välttämiseksi. Samaan äänensävyyn kuitenkin hallitusta muistutettiin, että tulorahoitusta ei voida lisätä jäsenistömme kustannuksella ja eikä tietenkään kilpailujen palkintotason heikennyksin. Niinpä hallitus oli pakotettu käynnistämään talousremontin, missä otettiin käyttöön koko käytettävissä oleva keinovalikoima. Hallitus pyrki kehittelemään uusia varainhankinta keinoja ja puuttui seuratoimintaan kohdistuneen byrokratian karsimiseen sekä selkeisiin leikkauksiin menoissa.
Kesällä järjestettiin varainhankinta tapahtuma Konevoimayhdistys ry järjestämän ”OIKEA MOOTTORITAPAHTUMAN” yhteyteen. Se on koko perheelle suunnattu kesäviikonlopun tapahtuma koneiden maailmaan. Tapahtuma järjestettiin Torniossa viihdekeskus Toranda:ssa Hellälässä Tornionjoki suiston kyljessä 25-26.07.2015. Tähän tapahtumaan saatiin koko seuran väki hyvin mukaan, kiitos siitä kaikille aktiivisesti tapahtumaan osallistuneille.

Tuotot tapahtumasta olisivat voineet olla paremmatkin, mutta standin huono sijainti aiheutti osaltaan sen, että väki ei löytänyt sinne riittävästi. Kesällä 2017 kun tapahtuma järjestetään seuraavan kerran, olemme tässä suhteessa varmasti viisaampia ja uskomme saavamme silloin myös paremman tuoton tapahtumasta.

Suurin pettymys ko. tapahtuman järjestelyissä oli Lapin Vapaa-ajankalastajien nuiva suorastaa ylimielinen suhtautuminen meidän avustushakemukseen lasten onkitapahtuman järjestämiseksi. Kyseisen organisaation ylimielisyyden huipentuma oli se, kun Lapin Vapaa-ajankalastajien edustaja tuli vielä standillemme viisastelemaan ja kehumaan miten rahaa on aina jaettu heidän oman urheilukalastusseuransa tapahtumiin. Tämä oli ensimmäinen kerta seuramme historiassa kun haimme avustusta Lapin Vapaa-ajankalastajat ry:tä. Seuramme toiminta-aikana olemme maksaneet ko. järjestöön nykyrahaksi muutettuna useita tuhansia euroja.

Em. episodin innoittamana hallitus kutsui koolle jäsenistönsä ylimääräiseen yleiseen kokoukseen, missä lopullisesti sinetöitiin seuramme eroaminen Lapin Vapaa-ajankalastajien ry:stä. Tällä toimenpiteellä toteutettiin myös edellisen vuosikokouksen viitoittamaa tietä kohti positiivista kassavirtaa tulevaisuudessa.

Seura uusi myös pankki yhteistyökumppanin, uudeksi pankiksi tuli Optia säästöpankki, joka myös tukee seuraa taloudellisesti. Tässäkin hankkeessa ajavana voimana oli seuran taloudellisen aseman vahvistaminen.

Kesäkuussa järjestettiin myös lohensuotutapahtuma, millä kerättiin varoja seuran toimintaan likviditeetti kapeikkojen eliminoimiseksi. Tähänkin tapahtumaan saatiin kiitettävästi seuran jäseniä mukaan, hallitus kiittää.


Vaikka edellinen vuosikokous olikin antanut hallitukselle tiukat ukaasit talouden pitoon, niin itse pääasiaa ei kuitenkaan unohdettu eli urheilukalastusta. Kalastuskilpailuja järjestettiin 8 kappaletta ja niihin osallistui kaikkiaan 107 kilpailijaa.

Vuoden 2015 kilpailujen tulokset

Pilkkikilpailu 23.03.2015


Vuosikertomus 2014

Kilpailukausi alkoi 28.03.2014 pilkkikilpailulla. Kisan voitti Veijo Keveri huikealla 400g suorituksella ja päihitti yllätyksellisesti Jarmo Krunninivan, jonka saalis jäi vaikeissa olosuhteissa 176 grammaan. Pimeys yllätti Jarmon ja hän sanoi, ettei pimeissä nähnyt enää kukkua. Selitys hyväksyttiin.

Kevät haukikilpailu jatkoi kilpailukautta 24.05.2014. T.Kusmin voimanlähteenä Vesa Nykänen voitti ylivoimaisesti 4kg saalilla. Kalaa tuli kaikkiaan niukasti vain 4 henkeä sai haukia. Toinen oli Martti Peräntie, kolmas R.Johansson S.Emas hauki duo. Myös P.Palm sai saaliksi pienen jänkkiksen.

Nousulohi kilpailu käytiin matkakoskella kovassa sateessa vain 7 soutajan voiminkolmas., Kusminin Veikko voitti eli kaikki normaalisti saamamiesten osalta. Veikon voittokala oli 9,55kg lohi muiden vetäessä puhtaat hudit.

Monikalalajikilpailussa oli suhteellisen hyvä osanotto kaikkiaan 9 osanottajaa. Kolmeen eri kalaan pääsivät Vesa Nykänen, Esa Peräntie, Jarmo Krunniniva, Veikko Kusmin ja Martti Peräntie. Kisa sinänsä osoitti toimivuutensa.

Kauden pääkilpailu käytiin jälleen Kihlangissa lohen pyynin merkeissä. Lohia tuli kaikkiaan 13 kpl ja kilpailijoita oli 29 kpl. Kisan voitti tietenkin Veikko Kusmin 14,9kg lohella, mutta tiukan vastuksen antoi EskoTryyki 14,35kg kalalla. Kolmantena podiumilla Timo Kusmin piti yllä Kusmin suvun kalastushegemoniaa. Seuraava kilpailu Kihlangissa oli 12-14.07.2014 perhokilpailu, jonka voitti tietenkin Veikko Kusmin ystävättärensä Raijan kanssa 800g saalilla. Jarmo Krunniniva oli toinen ja Kusmin suku oli hyvin edustettuna Timo ollessa kolmas. Jos poika polvessa paranee niin, kisoihin on melkein turha lähteä sitä jo pelätään.

Perhokisa Vojakkalassa pidettiin 30.8 Veikko voitti ja poikansa Timo loi toinen, Palmin Pentti kolmas, aika tylsää. Sama peli jatkui syyshaukikilpailussa, Esa Peräntie oli toinen ja Jarmo Krunniniva toinen.

Johtokunta kokoontui 5 kertaa ja kokoukset olivat mielenkiintoisia sekä kestoltaan vaihtelevia. Usein kohdassa muut asiat meni sen verran pitkään, ettei ajokuntoa ollut seuraavana aamuna edes sihteerillä. Kaiken kaikkiaan onneksi päätökset olivat hyviä.


VUOSIKERTOMUS 2013

Vuosi 2013 alkoi Tammikuun 1. päivä, niin kuin kaikki muutkin vuodet joten poikkeusta edellisiin vuosiin tässä kohdin kertomusta ei ole ollut havaittavissa. Kalarintamalla elettiin vuoden 2012 lohennousun huumassa, jolloin lohta Väylään nousikin enemmän kuin vuosiin joten veikkaukset vuoden 2013 nousumääristä olivat joko, toiveikkaita, yliampuvia tai osin jopa pessimistisiä siitä että toista tuollaista vuotta ei peräjälkeen ole odotettavissa. Tornionjoelle saatiin uusi kalastussäänntö, joka oli liki edellisvuosien kaltainen poislukien että nostokoukun käyttö kiellettiin Taimenen suojelemisen johdosta. Vaikkakin perusteet olivatkin lähtökohtaisesti jo väärät ja arvelluttavat niin Lohimiehet alkoivat kaivelemaan varastojen perukoita jotta tuo kalan nostoon hyväksytty haavi sitten löytyisi kun 1. Kesäkuuta Lohen soutu alkaa.


Lohennousu olikin sitten hyvin samantyyppinen kuin vuonna 2012 vaikka laskurin loppulukema jäi edellisestä vuodesta muutamia tuhansia lohia vähemmälle, joten Lohta kyllä Väylässä oli pyydettäväksikin asti jollei sitten luontoäiti tehnyt oman rauhoituspäätöksen ja tehnyt olosuhteet niin hankaliksi Lohimiehille että lohen saaminen eräksi vaikeitui jopa heikoksi tai jopa erittäin heikoksi.


Vuonna 2013 elettiin Taimen täysrauhoituksen aikaa, joten Taimenen eräksi otto jokialueella kriminalisoitiin ja ne olivat vapautettava joko elävänä tai kuolleena, vähän samaan tyyliin kuin entisessä villissä lännessä, missä etsintäkuulutettujen puihin ja seiniin naulatuissa julisteissa isolla oli kirjoitettu ”Dead or alive”. Tässä meidän tapauksessa Väylän sheriffit ja rangerit asuvat tuolla ylävirran puolella, joten ymmärrys kevät-taimenen pyynnistä ja vaelluskäyttäytymisestä ovat näemmän sitä heikompia mitä ylemmäksi jokivartta noustaan. Taimenen rauhoitus kirvoitti monen soutajan mieltä ja varsinkin se että merialueella Taimenen pyynti jatkui entisellään aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, tuntui pienen soutajan ajatusmaailmassa hyvinkin erikoiselta ratkaisulta jos tavoite oli saada Taimenkannat kestävämmälle tasolle . Taimen on vaelluskala joka carlin merkkipalautusten perusteella käy syönnöksellä jopa tuolla merenkurkun kohdilla, niin nähtiin tällainen jokirauhoitus käsittämättömänä kun on yleisessä tiedossa että tätä erittäin uhanalaiseksi luokiteltua kalaa pyydetään merialueella alamittaisena pohjaverkoilla karisiian pyynnin yhteydessä syksyisin matalikkojen päällä.


Keväällä 2013 puheenjohtaja aloitti lobbaamisen pyrkimyksenä että seura saisi edustajan noihin virkamiesvoittoisiin kalastusta koskeviin työryhmiin, koska näkemys kalastuksesta ja rauhoitusperusteista vaikutti virkamiestasolla varsinkin Lohi ja Meritaimenasioissa olevan hyvinkin puutteellinen. Tarve päästä vaikuttamaan asioihin vahvistui entisestään varsinkin tuon Taimen asian tiimoilta, joella tapahtuvan kulkutuksen ja tuon nostokoukun käyttökieltokin osaksi ajoi miestä käymään eri virastoissa ja soittelemaan pitkin lääniä ja suomenmaata, jotta myös meidän Vapaa-ajankalastajien ääntä kuunneltaisiin tulevaisuudessa kun tehdään päätöksiä niistä asioista miten kantojen säätely tulisi hoitaa niin meri- kuin jokialueellakin. Syksyllä asia eteni joissain määrin ja Juhani Keinäsen avustuksella saatiin Lapin Liiton hallitukseen käsiteltäväksi asia joka koski Lohityöryhmän täydentämistä ToMu ry.n jäsenellä joten lobbaaminen oli tuottanut tulosta. Hallitus kokoontui Brysselissä loppusyksystä ja sieltä tulikin sitten mieluisa yhteydenotto että Lohityöryhmää tullaan täydentämään Vapaa-ajankalastuksen edustajalla.


Seuran edustajaksi lohityöryhmään valittiin pitkien ja tiukkojen neuvottelujen päätteeksi seuran istuva puheenjohtaja Janne Juuso, jonka tiedettiin olevan ollut kiinnostuneen Vaelluskalakysymyksistä jo vuosikaudet ja luotettiin hänen kykyynsä ajaa vaelluskala-asioita järkähtämättömällä periksiantamattomuudella jotta kannat saataisiin elpymään ja sitäkautta lisää kalaa pyydettäväksi seuran jäsenille ja myös muille jotka Väylällä tätä perinteistä pyyntimuotoa harrastaa.


Ensimmäiset kokoukset käsittelivät pääasiassa EU.n vuotuista kalastuskiintiötä koskien koko itämeren rannikkovaltioiden pyyntiä ja myös paljon käsiteltiin Suomen kansallista Lohi- ja Meritaimenstrategiaa 2014-2020. Kokouksissa aloiteltiin myös vuoden 1982 kalastuslain vanhentuessa uuden Kalastuslainsäädännön muokkaaminen Lohityöryhmän lausunnoksi Maa- ja Metsätalousministeriölle. Jokialuetta koskevia lausuntoja ei vuonna 2013 käsitelty ollenkaan, sillä ne siirtyivät vuoden 2014 puolelle ajanpuutteestä johtuen, mutta etukäteen kerrottuna lausunto Torniojokisäännöstä on nyt tänäpäivän saatu menemään eteenpäin ja paljon hyviäkin asioita saatiin ajettua lausuntoon mukaan.


Kaikesta huolimatta ToMu.n jäsenet valmistautuivat tulevaan kauteen uistinten koukkuja viillaillen ja hellivät uistimiaan salaa muiden katseiden ulkopuolella, jotta tulevissa kisoissa menestys olisi jopa ylivoimaista luokkaa muihin kilpailijoihin nähden. Kisakausi lähtikin sitten liikkeelle 5. päivä Huhtikuuta pilkkikilpailujen merkeissä missä otettiin miehistä mittaa lohensoutuun sopimattomalla kalustolla ja pilkkikansaa olikin kertynyt jokirantaa kohtalaisesti sillä olosuhteet kilpailun järjestämiselle olivat suotuisat. Suurimaan saaliin ja Seuran pilkkikuninkaan viitan sai harteilleen Veijo Keveri ylivoimaisella 644g saaliillaan joten Veijo on löytänyt lyömättömät keinot eläkepäivillään kalan saamiseksi jääkannen alta päivänvaloon. Kärkikolmikkoon kiilasi itsensä pilkkirintamalla mainettakin niittänyt pilkkispesialisti Jukka Kurtti ja tämä syrjäkylien vesa nosteli kaloja jäänpäälle kunnioitettavat 526g joka oikeutti pilkkimiesten kuninkaallisessa hovissa ensimmäisen perintö prinssin viittaan ja hopea mitaliin. Kolmanneksi sijoittui tässä varsin vähäkalaisessa kisassa Vesa Korkala joka pumppasi jäänpäälle vain 4g vähemmän kuin hopeaa vienyt seurakaveri ja sai ylleensä toisen perintöprinssin viitan. Toivottavasti nämä viitat lämmittävät kärkikolmikkoa jotta myös kaudella 2014 päästää sakilla haastamaan nämä pilkkivirtuoosit kisojen merkeissä.


Hauki, tuo vesisöjemme L&T, jalokala vailla vertaa oli seuraavan kilpailun pääkohde joten Toukokuun 25. päivä seuran jäsenet tekivät hyökkäyksen Tanskinsaaren edustan vesistöille jahtaamaan keväthaukikilpailun merkeissä mestaruutta, mainetta ja kunniaa. Uistinsa ja veneensä uiteeli haukien eteen parhaiten erittäin kokenut ja määrätietoinen kalastuksen erikoismies, kaikkien kalastajien esikuva, Mr. Fishing, Väylien kenraali… Timo Kurtti jonka ylivoimainen voitto kisassa oli ehkä jo selvä kun hänen veneenkeulansa saavutti Tanskin nokan tulomatkalla kisakansliaan. Timo saalisti erehtymättömällä vainullaan ja ainutlaatuisella kalustollaan näitä jaloja pitkänokkia veneeseensä huikeat 6KG 550G joka varmisti ykköspaikan varsin kovatasoisessa kilpailussa. Toiseksi kisassa itsensä souteli mies joka ei esittelyjä kaipaa… Väylän paroni, Tenon taitaja ja Lintukallion erikosmies Mr. Sei Timo Kusmin jonka veneeseen kertyi saalista 5kg 350g. Kovatasoisen kilpailun kolmannen sijan veikin sitten erittäin ansioitunut soutumies niin lohien kuin muiden kalojenkin pyytämiseen erikoistunut Kaarlo Peräntie joka on jo vuosikaudet niittänyt mainetta ja kunniaa niin seuran sisäisissä kilpailuissa kuin myös huomattavasti suuremmissa mittelöissä. Kassu punnersi Väylästä Haukia veneeseensä 4kg 300g joten kärkikolmikon painoerot olivat vähäiset ja jopa yksikin hauki olisi voinut muuttaa tuloslistan täysin toisenlaiseksi.


Elettiin Kesäkuun alkupuoliskoa ja puut olivat saaneet lehtensä ja ruohokin oli vihreää niin kuin alkukesään kuuluikin. Oli aika valmistautua uuteen koitokseen joka järjestettiin Matkakoskella 9. Kesäkuuta. Nousulohikilpailu oli uusi kokemus ja ennen tällaista kisaa ei kalenterissa ole ollutkaan joten vaikeusastetta oli kyllä riittävästi. Kilpailu etenikin jouhevasti aivan alusta loppuun asti, mutta Pappi ei laulanut ja kolinaa veneenpohjilla ei seuran jäsenten toimesta kuulunut joten saalis kisassa jäi heikoksi, jopa todella heikoksi eli Lohia ei veneeseen noussutkaan mutta huhu kertoo että ToMu.ry esitti tällä tuloksettomuudellaan varsin vankan vastalauseen lohipolitiikasta päättäville tahoille siitä että ilman merialueen rajoituksia tulos tulee olemaan kilpailun tyyppinen läpi kauden sillä perusehto vahvoille lohikannoille on se että se kutee. Ps. Olisihan me saatu mutta sovima että jätethän koukut pois vaapuista kilpailun ajaksi ko tuo nostokoukkuki on kielletty.


Kesäkuun loppupuolella oli aika jättää Tornionseudun kalavedet ja siirtyä ylemmäs jokivartta aina Kihlankiin asti jossa ratkottaisiin seuran Lohikuninkuus. Sakkia ilmestyi paikanpäälle pitkin päivää ja kilpailukansliassa ilmoittauduttiin hyvissä ajoin ennen varsinaisen kilpailun alkua. Lohta joessa luotaimen mukaan liikkui kohtalaisesti joten odotukset olivat korkealla ja laituri oli kovassa käytössä kun jokainen vuorollaan mutta salaa kävi uittamassa vieheisiinsä sellaiset liikkeet että jos lohi olisi ollu Kaihnuunväylässä se olis tehny U-käännöksen ja tullu nappaahmaan tuon herkullisen ja viehkeästi peräänsä heiluttavan kaunokaisen itselleen. Ajankohtana 26. Kesäkuuta-28. Kesäkuuta sattui kerrankin osumaan kohdilleen ainakin kilpailussa saadun saaliiden perusteella ja suurimman vonkaleen 11kg 350g jallitti veneeseensä ei niinkään yllätyksenä, Veikko Kusmin jonka taidot lohikilpailuissa on jo monet kerrat todettu vertaansa vailla oleviksi sillä Veikon veneeseen on tullut noita voittolohia monissa myös seuran ulkopuolisissa mittelöissä siihen tahtiin että voitaneen naulata Veikon vene kihlangin alueen suurimman puun latvaan kunniapaikalle samaan tyyliin kuin jääkiekossa menestyneimpien pelaajien pelipaidat nostetaan hallin kattoon. Toiseksi tässä kovatasoisessa kilpailussa ja samalla koko kauden suurimman kojamon nappasi veneeseensä mies joka on joella soutanut lohta jo silloin kun meistä suurin osa seuran jäsenistä leikki viellä hiekkalaatikolla tehden hiekkakaloja ja kutukuoppia pikkulapiolla samalla päristeleen huulia matkiaksemme Ambassadeurin räikän ääntä. Tämä mies on seuramme yksi pitkäaikaisimmista jäsenistämme ja ehkä juurikin tuo pitkäaikainen jäsenyys ja vuosikymmeniä jatkunut harrastus toi tälle miehelle jälleen kerran palkittavan kalan hänelle. Mies on siis Markku Kurttio joka on niin kalamiehenä kuin myös seuramiehenä ns. parasta A-ryhmää, jallitti veneeseensä Papinlaulun säetyksellä Kojamon jonka painoksi viisari näytti 9kg 600g. Colbert on ranskalainen Brandy, joka on kirvoittanut Tommi Collinin tekemään jopa vaappuja likimain samalla nimellä. Tämä vaappuvirtuoosi matkasi myös uuden Marjaansa välittömästä läheisyydestä kohti lohikuninkuus kisoja Kihlangin vesille ja tuttu Citroen pakitti veneenlaskupaikalle muiden kilpailijoiden tuntiessa pelonsekaisia tunteita siitä että nyt itse vaappumaestro on jälleen kerran tullut poimimaan marjaat päältä ja vieden valtavat voitto lahjakortit mukanaan jonnekkin Kolarinsaaren perukoille. Tällä kertaa, niinkuin usein ennenkin Tommi viritti sellaiset käynnit vaappuihinsa että Colbertin Vol % oli noussut jo liki 95.ttä ja tuloksena tästä humalaiselta vaikuttavan vaapun käynnistä Tommi narutteli veneeseensä 7kg 900g painavan lohen joka oikeutti kisan kolmanteen sijaan.


Heinäkuun kisakauden aloitti Torniossa järjestettävä sekakalakisa 13. Heinäkuuta. Osallistujat olivat varustautuneet niin ongin kuin heittovavoin kisailemaan siitä kuka saa eniten eri kalalajeja napatuksi kisan aikana. Kilpailussa voiton otti Jarmo Krunninniva jonka taidot ovat erittäin monipuoliset kalastettaessa eri kalalajeja ja vuosien ja taas vuosien harjoittelu on tuottanut tulosta jopa niin merkittävissä määrin että Jarmon voitto oli ylivoimaista luokkaa. Jarmo kalasti eri kalastustekniikoita hyväksi käyttäen Väylästä 4 eri kalalajia joka sinäänsä on huippu suoritus sillä yleisesti ollaan aina luultu ja jopa varmana pidetty että Väylässä on olemassa vain kolme kalalajia eli Lohi, Taimen ja Siika. Toisesta ja kolmannesta sijasta käytiinkin kovaa kamppailua aivan loppuun asti, mutta ero näiden kahden taitavan kalamiehen välille ei saatu joten toinen palkinto jaettiin Veikko Kusminin ja Pentti Palmin kesken.


Kesä alkoi kääntymään jo ehtoopuolelle ja vedenpinta Väylässä laski laskemistaan ja kesän aurinko oli lämmittänyt Väylän veden lämpimäksi kuin linnun maidon. Elokuun 9-11.sta päivä oli aika taas siirtyä Kihlankia kohti perhokilpailun merkeissä. Kalaa näkyi joessa jonkinverran ja toiveita oli myös että niitä saataisiin kisan aikana eräksi jotta mestaruudet saataisiin ratkottua seuran sisällä. Toisin kuitenkin kävi ja vaikka tällä kertaa perhoissa oli myös koukut niin ilman saalista jäätiin vaikkakin räikän pärähdyksiä ja vavan heiluntaa jotkut kilpailijoista kertoivat joella kokeneensa. Olisiko nyt sitten luontoäiti halunnut rauhoittaa lohensa koska olosuhteet olivat kohtalaisen vaativat?.


Saapui syksy ja Väylän rannoilla heinä muuttui kullankeltaiseksi kuloheinäksi, ruska alkoi pikkuhiljaa painamaan päälle värjäten lehtipuut ruskan väreihin johtaen lopulta lehtien tippumiseen oksista jättäen alastomat puut piirtämään jopa pelottaviakin varjokuvia hiljaa virtaavan Väylän ylle. Kauden viimeinen kisa käytiin Tanskissa syyshaukikisan merkeissä 7. Syyskuuta jossa keväthaukikisan pronssimitalisti Kaarlo Peräntie kirkasti mitalinsa värin kultaiseksi tuomalla punnitkseen haukia 12kg 250g. Kassun voittomarginaali seuraaviin oli huikean suuri sillä toisen sijan nappasi kilpailussa Pentti Palm 4kg 300g saaliillaan. Kolmanneksi kilpailussa sijoittui ToMu.n pitkäaikainen sihteeri Esa Peräntie joka löi viimeisen niitin arkkuun siitä että Peräntien suku on Väylänvarren kaikista suvuista kovin urheilukalastus suku joka Väylän vartta soutelee ja kalastaa. Esan saalis oli 3kg 300g joten kaukana ei ollut kaksoisvoittokaan.


Kokonais Cupin voittoon kaudella 2013 selvisi laskentojen jälkeen Veikko Kusmin ja siitä onnittelut hänelle. Kojamo kiertopalkinnon haltijaksi vuodeksi eteenpäin kirjattiin Markku Kurttio josta onnittelut myös hänelle.


Kaikesta huolimatta Väylä jatkaa virtaamistaan.



VUOSIKERTOMUS 2012

2012 vuosi alkoi uusien tuulien puhaltaessa seuran johdossa. 10. Helmikuuta pidetyssä vuosikokuksessa seuran pitkäaikainen Puheenjohtaja Pekka Kekkonen luovutti puheenjohtaja nuijan Janne Juusolle. Pekka on johtanut seuraa suurella sydämmellä ja ollut luottamuksen arvoinen isähahmo seuran jäsenille toista vuosikymmentä. Kiitämme Pekkaa tekemästään pyytteetömästä työstä seuran ja sen jäsenten hyvinvoinnin puolesta.

Seuran kilpailut alkoivat perinteisesti pilkkikisalla jossa seuran pilkkimestaruuden viitan itselleen nypläsi Veijo Keveri tuloksella 770g . Kisan kakkoseksi nousi huikean loppukirinsä ansiosta jo ennenkin pilkkikisoissa kunnostautunut Jarmo Krunninniva tuloksella 722g. Kolmannen palkinnon pokkasi seuran yksi kovimmista saamamiehistä Jukka Kurtti joka 708g saalillaan jäi vain muutamien grammojen päähän tästä halutusta pilkkimestarin viitasta.

Kausi jatkui jäiden lähdettyä keväthaukikisalla jota jouduttiin siirtämäänkin hieman joessa olevien vaarallisten olosuhteiden vuoksi, mutta kun kisaamaan päästiin niin alkoi tulostakin tulemaan. Enemmän lohivirtuoosina tunnettu Timo Kusmin näytti kaapinpaikan muille kilpailijoille ja osoitti että hänen ammattitaitonsa soutajana on huippuluokkaa myös haukien pyytämisessä. Timo pokkasi voiton tuloksella 3650g ja kisan toiseksi tullut Kaarlo ”Kassu” Peräntie nosteli veneeseensä haukia 2150g. Kolmanneksi pinnisteli Veikko Kusmin joka sai saaliikseen 1800g haukia ja samalla antoi pojallensa perheen haukivaltikan. Pojasta polvi paranee on sanonta, mutta tässä tapauksessa Kusmin Vs. Kusmin on hyvin hankala sanoa pitääkö tämä sanonta paikkaansa?.

Kesäkuun viimeisinä päivinä karavaani suunnisti Kihlankiin ratkomaan seuran lohikuninkuutta. Matkassa oli paljon unelmia, toiveita ja tietenki hirvittävä erillaista lohenpyyntiin tarkoitettua arsenaalia. Kisapaikalle saapuneiden kilpailijoiden jännitys oli käsin kosketeltavissa ja tuota tunnelatausta aika moni kävi purkamassa Helgen laiturin nokalla vapa kädessä mukanaan vuosien saatossa erinomaisiksi todettujen uistimien kera. Parhaiten laiturin nokassa liikkeet sai kohdalleen Timo Kusmin joka kilpailun edetessä toi punnituspaikalle lohikuninkuuteen oikeuttavan kokoisen lohen. Tälle lohelle punnittiin virallinen kilpailupaino ja viisari pysähtyi osoittamaan lukemaa 14 900g!. Kakkoseksi kovissa olohteissa ponnisti vaikeiden olosuhteiden erikoismies Martti Peräntie joka ripusti puntarin koukkuun lohen jonka painoksi mitattiin 12 500g. Kolmanneksi suurimman lohen rantautti Veikko Kusmin jonka menestystarina lohikilpailujen kestomenestyjänä sai jälleen yhden hienon sijoituksen lohen painaessa puntarilla tasan 12 000g.

Kesä eteni ja tuli vihdoin Heinäkuu jolloin ratkottiin monikalakisan mestaruudet. Olosuhteet olivat kohillaan tässä kisassa, aurinko paistoi ja pieni eteläinen tuulenvire mukavasti vilvoitti kilpailijoita henkäyksellään. Kisan voitto meni Martti Peräntielle joka saavutti erinomaisen työskentelyn ansiosta 4.n eri kalalajin saaliin.  Seuraavalle sijalle saatiin sitten kaksi kilpailijaa joiden saalis oli sama eli 3 eri kalalajia. Nämä kaksi olivat Kaarlo Peräntie ja Timo Kusmin jotka muutenkin ovat hyvin saman tyyppisiä kalamiehiä, eli yleensä saavat kalaa kun muut ei saisi nykyäkään.

Keskikesän vaipuessa jo pikkuhiljaa syksyn puolelle kilpakansa kerääntyi Vojakkalaan kilpailemaan perhocupin 1.stä osakilpailua. Vaappujen, peltien ja perhojen värkkääjänä kunnostautunut Tommi Collin saapui myös kisaamaan kaukaa ulkomailta ja tulostahan tulikin sitten heti kerralla jopa niin paljon että Tommi pokkasi erehtymättömällä lohimiehen vainullaan kilpailun ykköspalkinnon komealla 1300g painavalla kossilla joka jäikin kisan ainoaksi loheksi. Kilpilun toiseksi taiteili itsensä mies joka ei esittelyja kaipaa. Kaarlo Peräntie oli jälleen kerran näyttämässä meille muille esimerkkiä siitä miten niitä kaloja oikein tuosta mahtavasta Väylästä saadaan. Kassun perhoon puraisi harjus jonka paino oli 700g ja sillä heltesi kisan toinen sija. Kolmannen palkinnon pokkasi Kimmo Pekkala jonka harjus painoi 400g. 

Vojakkalan perhokisan jälkeen oli luontevaa että seuraava kisa oli Perhocupin toinen osakilpailu joka pidettiin Kihlangissa Elokuun jo painuessa viimeiselle puoliskolle. Tommi Collinin menestys ensimmäisessä osakilpailussa sai jatkoa myös toisessa osakilpailussa ja Tommi vei nimiinsä osakilpailuvoiton ja samalla koko Perhocupin. Kihlangissa Tommi narutteli veneeseensä Harjuksia joiden yhteispaino oli 1690g. Kilpailussa toiseksi sijoittui Pekka Kekkonen kärkikolmikon ainoalla lohella jonka painoksi saatiin 1520g. Pekka on ollut vuodesta toiseen yksi seuran kestomenestyjiä kilpailuissa ja tämä toinen sija kisassa kertoi sen että vuosikymmeniä huippuunsa viritetyt kalamiehen taidot eivät todellakaan ole kadonneet mihinkään. Kilpailussa kolmanneksi tuli Pissiniemen mutkassa Väylän hienointa mökkiä ja kosteinta saunaa (Puukiuas) isännöivä ”jodlaava lohimies” Raimo Johansson jonka saalis painoi grammalleen 1180g. Raimo on saavuttanut lohenpyynnissä melkein kaiken mitä nyt lohen pyynnissä voi saavuttaa ja hänen ristiretkensä myös homenokkia haukkuvien koirien maailmassa on ollut saaga vailla vertaa.

Eletään jo Elokuun loppupuolta ja Vojakkalan lohensoutu kilpailua jonka yhteydessä ratkottiin myös seuran kojamokisan mestaruus. Kilpailun hankaluutena on että samaan aikaan kun kisaillaan Vojakkalan yleisen kisan mestaruudesta missä myös marjaskalat ovat sallittuja, niin yhdenkalan sääntö vaikeuttaa huomattavasti sisäisen kisan järjestämistä ja vuonna 2013 tämä kisa jäänee pois kilpailukalenterista. No kisa kuitenkin käytiin pienten vastoinkäymisistä huolimatta ja voittokolmikko löytyi.

Kilpailun voittajaksi selviytyi goffaava kalamies Seppo Emas joka viimehetkillä sai kosketuksen loheen ja ammattimiehenä Sepe hoisi homman asiaan kuuluvalla tavalla. Lohelle oli kertynyt massaa hyvin pienen sianporsaan verran eli 1650g ja tällä kisan ainoalla kojamokalalla Sepe kruunattiin kilpailun voittajaksi aplodien kera. Toiseksi kilpailussa tulikin sitten jo edellisistä kertomuksista tuttu mies eli Kaarlo Peräntie joka 14 060g painavalla marjaskalalla pokkasi sisäisen kilpailun toisen sijan ja samalla kalalla hän voitti koko Vojakkalan lohensoudun yleisen sarjan. Siitä onnittelut myös Kassulle. Kolmanneksi tulleella Janne Juusolla vapa taipui jo kilpailun alkuhetkillä ja peltiin napannut taimen osottautui painoltaan 3320g ja oikeuttavan kisan kolmanteen sijoitukseen ja samalla seuran erittäin arvostetun taimen pytyn haltijaksi, joka vuodeksi kerrallaan luovutetaan kilpailukauden suurimman taimenen narranneelle.

Kilpailukauden viimeinen kisa käytiin jo ruskan väriloiston kadottua syystuulen mukana ja rantaheinikoiden vihreyden muuttuessa kullankellertävään väriin. Oli siis aika syyshaukikisalle jossa olosuhteet ovat usein olleet kohtalaisen ankarat kun luontoäiti on vaihtanut kesän leudot eteläiset tuulet koviin ja kylmiin pohjoistuuliin. Todellisten kalamiesten keliä siis oli luvassa.  Kisapäivän koittaessa luontoäiti oli armollinen soutajillemme ja kilpailu saatiin käyntiin. Kilpailuun oli parhaimmat herkut tuolle vihreälle vesiemme kullalle oli virittäny Pekka Kekkonen jonka veneeseen kilpailun aikana kertyi tuota vesiemme kultaa 8950g jolla tämä meidän haukiexpertti pääsi pokkaamaan kilpailun voiton melkeinpä ylivoimaiseen malliin. Toiseksi kisassa selviytyi Veikko Kusmin joka narutteli veneeseensä 3600g edestä haukikalaa. Kolmanneksi eniten haukia kiskoi veneeseensä tuttu nimi, Kaarlo Peräntie joka tällä sijoituksellaan varmisti myös kokonais cupin voiton itselleen ja saa täten nimensä kirjattua kiertopalkintoon joka jaetaan kilpailuissa eniten pisteitäkeränneelle kilpailijalle. Kassun pistemäärä oli lopullisessa laskennassa 75 pistettä.

Siellä maistuis kahvi saikka, kun saatais kämpän paikka mietti muori mietti vaari, onhan meillä Oravaisten saari. Ajatus oli oiva, saari hyvä ranta loiva. Toimeen pojat ett kintut vilkkuu, me saadaan Pöykön maista tilkku. Sehän kämpän alle riittää, siitä Pöykköä kiittää.

Yksi aikakausi seuran historiassa on päättymässä eli tuo kämppä ”ykkönen” on vuosien saatossa saanut sisäistä kukintaa rakenteisiinsa ja talven lumikuoruma antoi kämpällemme ns. viimeisen voitelun kun lumen paino musersi jo pitkään vastaan taistelleet kattorakenteet. Ykkösen historiaan liittyy monella paljon muistoja entisistä ajoista jolloin oli yleistä että miehet viettivät kämpällä piempiäkin aikoja yhteen soittoon kalastellen ja korttia pelaten ja ennenkaikkea nauttien toistensa seurasta nuotion tai pöydän äärellä tarinoiden.
Seura päätti luopua kämpästä kun korjauskustannukset olisivat olleet huomattavan korkeat. Kämpässä kuitenkin oli edelleen käyttökelpoista tavaraa ja ne päätettiin myydä seuran jäsenille tarjousten perusteella.

Kesä 2012 oli lohen nousun kannalta huomattavasti parempi kuin muutamana edellisenä vuotena  ja siihen vaikuttaneet tekijät löytynevät rakkaan naapurimme Ruotsin päätettyä keskeyttää lohen ammattimainen pyynti avomerellä ja samalla Ruotsi rajoitti myös rannikko kalastustansa ja ihme koettiin, Nikkalassa rysät nostettiin kuiville kesken sesongin jota ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Näistä syistä johtuen luotaimet alkoivat raksuttaa Kattilakoskella ja kesän loputtua lukema oli n. 60 000 jokeen nousutta lohta joka on jo välttävä tulos muttei kuitenkaan missään tapauksessa erinomainen tai edes hyvä Väylän kokoiseen suurvirtaan. Suomen valtion kalastuspoliittiset ponnistelut Tornionjoen lohen tuhoamiseksi kuitenkin säilyivät ennallaan ja tämä raskaasti yhteiskunnan varoilla tuettu elinkeino sai jatkaa kansantaloudellisesti erittäin miinusmerkkistä toimintaansa jopa ylittäen omat kiintiönsä n.10 000 lohella. Mihin tämä holtiton tukiin perustuva ammattikalastus sitten johtaa tulevaisuudessa on vaikea ennustaa, mutta tunnelin päässä on myös nähtävissä pieniä valon pilkahduksia EU.n  uuden Itämeren lohenhoito suunnitelman tiimoilta jossa on ymmärretty lohen olevan itämeren pääaltailla niin kovan kalastuspaineen alaisena että koko luonnonkutunen lohi on vaarassa vajota jälleen 80-luvun kestämättömälle tasolle.

Seuran kotisivut ovat saaneet uuden hienon ilmeen kotisivu experttimme Matti Suopajärven rustattua niitä uuteen uskoon ja työn jälki on ollut todella hienoa josta suuri KIITOS Matille.

Kaikesta huolimatta Väylä jatkaa virtaamistaan.


VUOSIKERTOMUS 2011

Mennyt vuosi on jälleen paketissa. Kilpailut pidetty ja kalojakin saatu. Kokouksia pidetty ja vähän juhlittukin. Vaikka Väylän kokonaissaalis oli suurempi kuin edellisvuonna, niin se ei näkynyt seuran järjestämissä kilpailuissa saalismäärän kasvuna. Päinvastoin jalokalasaalis oli pienempi kuin vuosikausiin ollen lähes katastrofaalinen. Yksi ainoa yli kymppikiloinen kauden kaikista kilpailuista kertoo kaiken. Saajana oli Veikko Kusmin, joka on nähty aikaisempinakin vuosina piikkipaikoilla isoista kaloista puhuttaessa.

Kilpailukausi aloitettiin huhtikuun alussa pilkkikisalla. Yhdeksän kaveria sai saalista. Veijo Keveri, Esa Kurtti ja Janne Juuso muodostivat kärkitrion. Kokonaissaaliin paino ei päätä huimannut (n.1,2kg) ja se korvattiinkin kappalemäärällä. Avoveden kisoissa jahdattiin jänkäkoiria kaksi eri kertaa, toukokuussa ja syyskuussa. Kevään kisan voitti ylivoimaisesti Timo Kusmin Junior ja oltuaan syksyn skaboissakin kolmas, alkaa hän pikkuhiljaa päästä aikuisten saamamiesten joukkoon koeajalle. Vannoutunut jänkäkoirien ystävä ja jahtaaja Pekka Kekkonen oli molemmissa kisoissa hopealla. Tämähän oli aivan odotettavissakin, kaikki tietävät Pekan ja koiransa Hessun moton:” pike is my life”, suomeksi:”eläköön jänkis”. Suurimman haukisaaliin veti kuitenkin Kari Dahlberg syksyllä. Yli 25 kg veneessä ja mahdollisesti myöhemmin syötynäkin on hatunnoston arvoinen teko. Karin Omega-3 rasvojen saanti on kaiketi riittävää, sillä hän on ehkä ahkerin maakunnan kalakilpailuja kiertävä saamamies.

”Lohi ja Taimen maraton” kesäkuun alussa ja Kihlangin lohikisa heinäkuun alussa olivat suuret pettymykset. Kolmetoista kaveria molemmissa tapahtumissa eikä yhtään kalaa. Saatu kokemuskaan ei paljon lohduttanut, koska aikaisempina vuosina juuri nämä kisat ovat olleet saaliin suhteen parhaimpia. Ajankohdatkin on pyritty sovittamaan kalannousun mukaan. Jotain meni pieleen.

Vojakkalan ja Kihlangin Perho-Cp:t eivät myöskään herättäneet suuria tunteita. Edellisessä yksi pieni kala jälkimmäisessä viisi n 400g: harria. Tosin Kihlangissa saatiin uusi nimi voittajan listoille: Mikael Heilistenkangas.

Vojakkalan soudun yhteydessä pidetty oma Kojamo- kisa oli jalokalan suhteen paras. Jo alussa mainittu V. Kusminin lohi oli paitsi seuran suurin myös mitallikala itse kisoissa. Kaarlo Peräntien lohi painoi 2,7kg, Esa Peräntien taimen 2,46kg ja Timo Kusminin taimen 1,7 kg. Pariairokaksikkona soutaneiden Pekka Kurtin ja Erkki Palsin lohen puolikkaat painoivat 1,7 kg.

Aivan uutena kilpailumuotona ajettiin sisään ”Sekakala Kilpailu”. Tapahtumapaikkana invaliidikahvilan ranta ja tavoitteena saada mahdollisimman monta eri kalalajia ilman painorajoitusta. Ainoastaan aktiivivälineet sallittuja: onki, virveli jne. Sosiaalinen kanssakäyminen ja virvoittavat juomat olivat kalastuksen ohella suosiossa, jopa lauttasaunaa päästiin kokeilemaan. Kalaa sai kolme aktiivisinta. Kolmanneksi sijoittui Simo Untinen särjellään ja kunnostautui löylyn ottajana. Toisena oli Pekka Kekkonen särjellä ja ahvenella. Iloiseksi voittajaksi selviytyi Jarmo Krunniniva särki, ahven ja hauki triollaan. Voittonsa innoittamana Jarmo kutsui porukan residenssiinsä jatkoille ja viihdyttämään itseään karaoken parissa. Mitä ja miten laulettiin ja mitä sitten tehtiin onkin aivan toisarvoista eikä välttämättä liity kalastukseen millään tavalla.

Pikkujoulua vietettiin Joen Talolla hyvää sapuskaa syöden makeasti saunoen.

Tanskin kämpät elävät omaa elämäänsä. Sisätilat ovat koristeltuja kattoa ja seiniä myöten. Lisääntyvä kuviointi lähestyy abstraktia impressionismia hillittyine väreineen ja tuoksuineen. Mikäli haluaa tutustua tähän tilataiteeseen on syytä varustautua asianmukaisesti. Savusukellusvarustus on turvallisin, raitisilmanaamari käy myös. Näitä saa lainaan tai pientä korvausta vastaan ystävällisiltä palomiehiltä. Taidepläjäyksen nimi on ”Son Tosi Home”.

Vielä julkistamattoman tilaston mukaan väylän poikastuotanto on hyvällä mallilla. Sähkökalastuksen mukaan nollikkaita ja vanhempiakin poikasia on jopa yllättävän paljon. Mereen vaeltaneita smoltteja näyttäisi olevan vähän yli miljoonan kpl, joka on edellisvuosien luokkaa. Tarkkoja saalistilastoja ei vielä ole käytettävissä mutta kasvua on havaittavissa. Tähän on vaikuttanut viikkorauhoituksen muutos ja pyyntiajan jatkaminen syksyllä. Vapakalastajat jäivät kuitenkin mopen osalle verrattaessa kulkuttajien saaliiseen. Huhut kertovat ennätyssaaliista kautta aikojen. Totuuttahan tästä ei saada tietää ehkä koskaan. Saalimäärien ilmoitus riippuu kysyjästä ja vastauksen totuusväli on jotain sinne päin perinteitä noudattaen.

Suurimmat ongelmat lohella tunnetusti ovat Itämerellä. Kulkuverkkokielto oli tervetullut mutta pitkäsiimapyynti vastaavasti oli tuhoisaa. Tässähän kunnostautuivat puolalaiset tunnetusti. Tilastoissa lohet muuttuivat taimeniksi ja kaikkia tuskin ilmoitettiinkaan. Sirpin ja vasaran alla eläneet polakit pyysivät kalaa silloin varmaan nälkäänsä mutta nykyaikana tuollainen mistään piittaamaton hurlumhei-meininki on järjetöntä. Toivottavasti EU saa aikaan muutakin kuin pyöriäisten kalastamisen kiellon, joka tunnetusti on erittäin aiheellinen varsinkin Itämerellä.

Kaikesta huolimatta: KIREITÄ SIIMOJA


VUOSIKERTOMUS 2010

Mennyt vuosi on eletty ja surkeaksihan se muodostui, huolimatta suurista odotuksista. Jalokala oli totaalisen hukassa verrattuna edellisiin vuosiin. Syitä ja kunnon selityksiä kadolle ei tunnu löytyvän miltään taholta. On esitetty puolalaisten pitkän siiman käyttöä ja heidän tilastointisysteemiään, jossa lohet muuttuvat taimeniksi. Räjähtänyt hyljekanta olisi verottanut kantoja kohtuuttomasti. Rauhoitusajat olisivat päin seiniä(niin kuin ne vähän ovatkin). Suuri smolttikuolema (ja miten se todennetaan). Lisääntynyt merimetsokanta. Kehnot ja omia intressipiirejä kuuntelevat poliitikot ja virkamiehet. RKP,”ryöstökalastus puolue” ja muut siinä mukana. Luonnollinen vuosivaihtelu. Itämeren tila ja veden herran AHDIN dementia sekä kalastajien syntiset tavat.

Oli miten tahansa kilpailut vietiin kunnialla läpi. Kaikkiaan kahdeksassa kilpailussa saatiin sentään kalaakin. Pienen perheen muutaman päivän ateriatarpeen se ehkä olisi täyttänyt. Jalokaloja saatiin yhteensä kolme (3) kpl. Pentti Palmin 0,950 kg ja Jussi Hammarin 3,5 kg:n taimenet sekä Jukka Hakasalon 9 kg:n lohi. Onkikisoissa saatiin lukumääräisesti eniten rasvaevättömiä, joista tuskin fileeraukseen asti pääsi monikaan. Perhokisoissa harrit yllättivät poissaolollaan ja hauet noteerattiin vain kokonaiskilpailuhin. Kesän yhteispisteissä voiton vei Pentti Palm. Näin sai” Kivirannan laulava veljestrio” luovuttaa vuosikausia hallitsemansa kuningaskalastaja tittelin Pentille, joka toki on keikkunut tilastojen kärkipäässä ennenkin.

Akateemisten keskustelujen ja kilpailujen tukikohtina toimivat Tanskin kämppä, kerrostalon sauna, Ruotsalaisten meille ystävällisesti rakentama laavu Isonärän rannassa, Tuohmaan ranta sekä Kihlangi Stugor. Muita järjestettyjä huvituksia vuosikokouksen lisäksi oli pikkujoulu, jossa kukin sai esittää mitä itse halusi, sai syödä ja juoda mitä tarjottiin tai mitä mukanaan raski tuoda. Parasta tässä oli: ei karaokea.

Ainoa positiivinen tutkimustulos Väylältä oli nollikkaiden ja vuoden vanhempien poikasten määrä sähkökalastukseen perustuen. Nehän ovat pääsääntöisesti vuosina 2008-9 nousseiden lohien jälkeläisiä. Tämän vuoden nousijoiden jälkeläisten määrää odotellaan jännityksellä vuoden päästä. Muunlaista lisääntymistä on havaittu aivan kiitettävästi Tanskin majalla: homesienet voivat hyvin ja ovat valloituspuuhissa, jonka mahdollistaa luonnollinen ja pudas sadevesi läpi katon.

Kaikesta huolimatta :kireitä siimoja


VUOSIKERTOMUS 2009

Mennyt vuosi keräsi miehet jälleen Väylälle taitojaan testaamaan. Tilastoihin merkittiin kuusi eri tapahtumaa, periaatteena jokaiselle jotakin.

Yhteensä kilpailuissa kaloja narrasi 29 miestä, joista monet osallistuivat useampaan kilpaan. Yhteensä kaloja saatiin n. 100kg, joka huomattavasti vähemmän kuin edellisenä vuotena. Kihlangin lohikisassa saatiin eniten saalista n.38 kg, haukikisan tullessa toiseksi 30 kg:lla. Suuntaus on hyvä, kun jalokala on piikissä.
Kauden aloittanut pilkkikisa poti lievää anemiaa. Kaksi kaveria sai saalista. Ville Räisänen tuuletti voittoaan vajaan puolen kilon painolla. Timo Kortesalmelle saaliin paino ei ollut tärkeintä, vaan jalo osallistuminen ja nimi tilastoihin. Vaaka heilahti nippa nappa 24 grammaan. Kevään ja kesän koittaessa päästiin tositoimiin. Kihlangissa parhaan ottipaikan löysi Petteri Huhtalo. Kauden suurin lohi painoi 12,1 kg. Timo Kurtti, Timo Tolonen, Teppo Lankila ja Jukka Hakasalo tulivat perässä 7,3-5,2 kilon saaliillaan. Kuudenneksi sijoittunut Kimmo Pekkala sai kisan ainoan taimenen painon ollessa 2 kg.
Perho-Cupissa oli selvä kastijako. Aikoinaan peltitaiteilijana pinnalle putkahtanut Juhani Hammari hallitsee myös perhon sidonnan. Kuuden kilon lohi jätti harriporukan kauaksi taakse. Maininnan arvoinen on Seppo Emaksen kohtuullisen kokoinen harri 1,7 kg. Muut olivat alle puolen kilon.
Onkikisan kärkikolmikon muodostivat Esa Kurtti, Jarmo Krunniniva ja Kari Dahlberg. Kalalajeista ei ole tarkempaa tietoa, mutta painoltaan ne asettuivat 700-850 gramman seutuville.
Lohi-taimen Cupissa oli useampia osakilpailuja. Tommi Collin oli jälleen ykkönen. Kesän suurin taimen painoi 2,13 kg, kokonaissaaliin ollessa 3,94 kg. Kari Dahlberg 2,4 kg ja Timo Garavits 1,5 kg olivat seuraavat. Yhteensä kahdeksan kaveria sai taimenta.
Jänkäkoira- kisa ei tuonut yllätysnimiä. Peräntien veljestriosta Esa ja Kaarlo ottivat omansa. Jamo Krunniniva yritti panna hanttiin ollen 5,1 kg:lla kolmas. Harvinaisesti neljännellä sijalla oli kolme eri kaveria täsmälleen samalla painolla 4,32 kg. Jukka Hakasalo, Olavi Heinonen ja entinen haukihirmu Pentti Palm ehdottelivat uuden vaa’n ostoa. Aina vaatimaton Timo Kurtti pelasti maineensa noin 20 kertaa pienemmällä pillihauella verrattuna voittajan saaliiseen. Kaikki kilpailut kattaneen Cupin voitti Kaarlo Peräntie 47:llä pisteellä.
Tuloksia tarkastellessa pistää silmään outo asia. Missä on pj. Pekka Kekkonen? Menneisyydessä jopa saamamieheksi mainittu. Sattui vain saamaan väärän kalan väärässä kilpailussa. Vajaan puolen kilon ahven pääsi tilastoihin kera sihteerin sääli ja myötätunto. Nummisuutarien Eskoa mukaellen: pitäähän minunkin puumerkkini näkyä. Vihjeenä Pekalle: soutu ja karaoke yhtä aikaa saattaa karkoittaa kalatkin.
Kalapoliittisesti mennyt vuosi oli taas sitä saman asian jauhamista. Tornio-Muoniojoen uusi kalastussääntö näki päivänvalon vaimoväkeen kuuluvan ministeri Anttilan johdolla. Tuloksena kompromissi, johon kukaan ei ole täysin tyytyväinen. Viikkorauhoituksen lyhentäminen ja kalastusajan jatkaminen elokuun loppuun tuo varmaan euroja kalastusmatkailulle Väylän varteen. Sehän on hyvä asia. Ihmetyttää vain kuka elokuun lopun mustia, kutuvalmiita lohia ilkeää ruoaksi laittaa. Merikalastuksen aikaistaminen tulee rokottamaan lohikantaa. Taimenen suhteen voimme sanoa hyvästit. Kevään asento ja harvan nousukalan soutu on aina ollut kiinni olosuhteista. Ne muutamat viikot jäidenlähdön jälkeen, roskaisuuden ja veden korkeuden tasaannuttua olivat ainoa ajankohta soudulle. Taimenen päänousuhan tapahtuu syksyllä, jolloin kalastus on ollut kiellettyä. Kyllä uhkakuvat taimenen sukupuutolle ovat aivan muualla, kuin jokikalastuksessa. Tässä suhteessa mentiin aidan yli matalimmalta ja merkityksettömimmältä kohdalta. Olisiko pitänyt pitää enempi mekkalaa? Seuran puolesta lähetetty kirjelmä tuskin pääsi arvon ministerin meikkilaukkuakaan lähelle. Lainatakseni Väylän varren suurta ajattelijaa ja filosofia, Piera Kuutiovaaraa:” hörslöpi fatima koko sikaministeri”.
Älkäämme kuitenkaan menettäkö kaikkea toivoa kalapolitiikan ja politiikkojen suhteen. Uskokaamme ministeri Hemilän reinkarnaatioon ja Väylän tuotantokykyyn

Kaikesta huolimatta: KIREITÄ SIIMOJA


VUOSIKERTOMUS 2008

Väylän saalistilastot kertovat lohikannan elpymisestä. Kappalemäärä ja kokonaispainot kohosivat tämän vuosi- tuhannen korkeimmiksi. Toisaalta keskipaino muodostui pienemmäksi. Taimenen osalta tilanne ei osoita elpymisen merkkejä. Jänkäkoira voi entistä paremmin. Tämä trendi näkyi myös seuran järjestämissä kilpailuissa.

Kilpailutapahtumia oli kaikkiaan kahdeksan, joissa saamamiehiä oli 52. Yhteensä kalaa nostettiin 245,572 kg.

Kihlangissa kilpailuja oli kaksi ja sieltä saatu saalismäärä näyttäisi paikan valinnan olevan kohdallaan. Kausi aloitettiin pilkkikisalla, jossa saamamiehiä oli eniten. Yli kilon määrään pääsivät Seppo Emas, Ismo Norman ja Teuvo Keveri. Loput kahdeksankin saivat vaa`an heilahtamaan. Yhteensä kala-coctail painoi 6,727 kg.

Seuran perinteikkäin, vanhin ja ehkä arvostetuin kilpailu Taimen-Cup on aina ollut eniten kiinni olosuhteista. Jäiden lähtö, veden lämpötila, korkeus ja roskaisuus määräävät pitkälti saalismäärän. Parhaan ajankohdan etukäteen määrittely on vaikeaa. Tänä vuonna saalis oli heikko: yhteensä 4,7 kg. Voiton vei Raimo Johansson 2,650 kg:n taimenella – harvinaista kyllä ilman tytärtään.

Haukikisat olivat keväällä ja toiset syksyllä. Keväällä voitti Kari Dahlberg (8,9kg) ja syksyllä Pentti Palm (28,7kg). Mainittakoon Pentin tulos molemmista kisoista yhteensä 33,5kg. Seuran epävirallinen huvitoimikunta harkitsee hänelle Hauki-kulinaarisen pääkokki-kurssin järjestämistä. Yhteensä jänkäkoiria revittiin n.156 kg ja näyttää siltä, että haukikanta ei ole moksiskaan moisesta määrästä.

Kihlangin lohikisassa rasvaevällistä nousi yhteensä 62,5 kg. Tommi Collin alkaa tulla turhankin tutuksi tilastoissa. Hän ei näytä kunnioittavan vanhempia saamamiehiä ollenkaan. Nytkin hän voitti 100:lla grammalla toiseksi tulleen Veikko Kusminin 11,5 kg:n saaliin. Kaikkiaan seitsemän miestä pääsi tilastoihin ja kaikilla yli 6 kiloiset.

Onkikisat poti anemiaa osallistujien suhteen. Esa Peräntien madot maistuivat fisuille parhaiten. Vaarankosken perhokisasakaan ei juhlittu saalismäärällä. Pekka Kunnari perhoineen palasi tutulle paikalleen 600g:n harrimäärällä.

Kihlangissa sen sijaan tapahtumia oli enemmän, vieheenä piti olla perho. Neljä ensimmäistä sai lohen ja suurimman narrasi Janne Juuso. Seuran uusi tulokas Timo Caravitis sai hopeaa 50g:n marginaalilla. Kilpailuissa noteerattiin myös suurin harjus, jonka otti laulavan veljessarjan keskimmäinen Kaarlo Peräntie. Kauden kaikista kilpailuista eniten pisteitä (59) rohmusi Esa Peräntie, joka täten voitaneen julistaa kauden 2008:n kuningaskalastajaksi.

Kokeiluluontoisena kilpailumuotona oli parina kolmena rauhoituspäivänä yleiseksi tarkoitettu hauen uistelu, jossa osallistumismaksut jaettiin palkintoina. Kokeilu oli periaatteessa aivan mielenkiintoinen ja ehkä jatkossakin toimiva. Hieman enemmän markkinointia ja ennen kaikkea useampia henkilöitä järjestely vastaaviksi, jotta kaikki ei kaatuisi yhden miehen harteille.

Tarkemmat tulokset voi katsoa seuran nettisivuilta. Sieltä löytyy myös upea kuvakollaasi kaloista ja niiden pyytäjistä. Vieraskirjasta on loppuneet etelän miehen kommentit pikkukaloista. Sen sijaan sinne on ilmestynyt pönttövikaiseen viittaavaa tekstiä. Tulee mieleen räppärit, jotka eivät osaa laulaa ja ovat sen vuoksi alkaneet puhumalla hokemaan. Nämä kirjoituksien laatijat osaavat käyttää tietokonetta ja tietävät mistä kirjaimet löytyvät mutta eivät tiedä, että kirjaimista voi muodostaa sanoja.

Pikkujoulu pidettiin Joentalolla. Ruokaa oli riittävästi ja ravitsevaa. Aperitiivina, snapsina, ruoka- ja seurustelujuomana oli vaahtoavaa, kesäisen ohrapellon antimista valmistettua terveysnestettä. Tunnelma oli selvän harras, jossa jokainen selitti jokaiselle jotakin ja joita kukaan ei kuunnellut.

Tanskin kämpän maavuokra-asiohin on saatu selvyyttä ja jäänee johtokunnan ja yleisen kokouksen asiaksi miettiä tulevia toimenpiteitä asian suhteen. Kovin allergisille kämppää ei tällä hetkellä voi suositella sen kärsimien vesivahinkojen vuoksi.Seuran tulevaisuus näyttää suhteellisen hyvältä. Uusia jäseniä on saatu ja toimintasuunnitelma on toteutunut. Kalaa riittää Väylässä ja poikastuotanto smoltteina mitattuna on kaikkien aikojen korkein. Myös jokipoikasten määrä kohonnut. Ajoverkko kalastuksen kieltäminen on toiminut ja lisännyt saalismäärää. Hyvä esimerkki olkoon 8-vuotias lohi, joka nousi Väylään kudulle neljättä kertaa. Vastaavasta on aikaa lähes puoli vuosisataa.

Ahti siunatkoon tulevat kala-asioista päättävät poliitikot tekemään järkeviä päätöksiä!


VUOSIKERTOMUS 2007

Ihmishenki on arvokas ja ainutkertainen. Ihmishengen pelastaminen on suurenmoinen teko, joka harvoin kenenkään kohdalle sattuu. Tällaisen tapahtuman sankareiksi kalareissullaan joutuivat Paavo Siponen, Janne Juuso ja Seppo Emas. He pelastivat veneestä pudonneen sairauskohtauksen saaneen uistelijan Kallioniemessä. Ilman heitä ja heidän ripeää toimintaansa tilanne olisi voinut muodostua kohtalokkaaksi. Toivottavasti pojat saavat mitalinsa, jotka he voivat asettaa kunniapaikalle hyllyissään. Muisto tapahtumasta on varmasti jättänyt jälkensä siitä hyvänolon tunteesta, joka heidän mieliinsä on painunut. Olkoon tapahtuma muistutuksena meille muille kalastajille niistä vaaroista, joita harrastukseemme liittyy, sillä vesi voi olla armoton elementti.
Kilpailujen määrällä mitaten toimintamme oli kohtuullisen vilkasta. Yhteensä kahdeksan kisaa sai porukkaa liikkeelle aivan kiitettävästi. Saaliskalojen koko ja määrä on kasvanut johtuen osittain kilpailujen hajauttamisesta ylemmäksi jokivarteen.
Täydelliset tulokset ovat nähtävillä nettisivuillamme mutta muutamia poimintoja on syytä ottaa esille. Sarjojen voittajat ovat pääasiallisesti tutut nimet. Kaarlo ja Martti Peräntie, Juhani Hammari sekä Janne Juuso ovat esiintyneet saamamiehinä vuodesta toiseen. Uusia nimiäkin löytyy. Kari Dalberg taimen/lohi-cupissa vei voiton vajaa kolme kiloisella taimenella. Lohikikisa oli poikkeuksellinen. Siinä saatiin kaksi täsmälleen samanpainoista voittokalaa (12,1kg). Kimmo Pekkala pani hanttiin Kaarlo Peräntielle miehen lailla. Jos kisa olisi arvostelulaji, niin todennäköisesti tuomaripistein olisi ero löytynyt. Kimmon Riehakas poskivalssi lohen kanssa Kihlangin kummuilla olisi hellyttänyt jopa IDOLS- tuomarit antamaan lisäpisteitä. Ville Räisänen ei ole mikään untuvikko kalanpyynnissä, mutta sijoitukset aikaisempina vuosina eivät ole olleet aivan kärkisijoilla. Melkein 17kg:aa jänkäkoiria kohtasi Villen uistimet ja samalla matkansa pään. Minne joutui saalis? Onko ammattitaitoinen leipuri löytänyt toimivan reseptin haukikukolle? Mistä ovat löytyneet koemaistajat? Ainakin Villen koira on vielä hengissä. Kokonais-Cup, johan lasketaan kaikki osakilpailut, säilytti jännityksensä aivan viime hetkille saakka. Kilpailuajan lähestyessä loppuaan veti Kaarlo Peräntie riittävän ison saaliskalan teljuille vieden voiton veljensä nenän edestä.
Ulkopuolella kilpailujen on myös ollut tapahtumia. Alkavan vuosituhannen isoimman lohen sai Ismo Norman. 20,6 kg:n painoinen kala tuli varmaankin historian vähimmällä väsytyksellä. Otin jälkeen kala oli tullut suoraan venettä kohden saaden nostokoukkua välittömästi ja patukkaa päähänsä ulkopuolella veneen reunaa vasten. Jotenkin oli kala vielä irronnut koukusta ja uistimesta lähtien kelluskelemaan poispäin. Impun adrenaliinitutanto oli kohonnut huimiin lukemiin ja luja päätös noukkia lohi veneeseen sai onnellisen lopun kalastajan kannalta. Isännöitsijä Veikko Kostamovaara varmaankin panee koko toimiston tekemään inventaarion ja listan kalastuksessa tarvittavista välineistä. Muistilista on myös syytä ottaa käyttöön. Lähes kaksikymppinen lohi voi olla vaikea saada veneeseen ilman hukia tai isohkoa haavia. Aina ei Väylällä ole tuttuja kalakavereita avustamassa.
Tilastojen mukaan Väylän saalismäärä tuplaantui edelliseen vuoteen verrattuna ollen kuitenkin noin 1/3 parhaista vuosista. Ilmojen ja vesimäärän suhteen vuosi oli kohtalaisen hyvä, joka näkyi myös saalismäärässä. Vaelluspoikasmäärät olivat edelleen hyviä ja poikastuotanto kohtalainen, joten saalistoiveet tulevaisuudessa ovat kohtalaiset. Tietenkin suuret saalismäärät voivat olla toiveajattelua, johtuen syistä joihin meidän on vaikeata vaikuttaa. Itämerta pidetään maailman saastuneimpana merenä ja räjähdysmäisesti lisääntyvä öljyn kuljetus sitä kautta ei asiaa ainakaan paranna. Läheltä piti tapaus on jo totta. Lastissa ollut tankkeri ajoi karille ja suuronnettomuus oli vain muutamasta sentistä kiinni. Hälyttävää tapauksessa oli, että sen enempää päällystöllä kuin miehistöllä ei ollut jäissä kulkemiskokemusta. Surullista on, että eivät ainoastaan öljykatastrofit, muut päästöt ja ympäristötekijät ole ainoita uhkakuvia. Suomessa näyttää itse valtio ja sen virkamiehet olevan yhdenlaisia konnia. Japanissa kalastuksesta ja ympäristöstä vastaava ministeri teki mokiensa jälkeen harakirin, Suomessa sai uuden viran. Toivottavasti uusi, vaimoväkeä edustava ministerimme Anttila saa jonkinlaista tolkkua arvoisiin valmisteleviin virkamiehiin.

Meistä ja kaikista muista huolimatta väylä elää ja on!


VUOSIKERTOMUS 2006

Vuosi on vaihtunut ja isoja kaloja on saatu mutta vielä enemmän menetetty. Kilpailujen merkeissä väki kokoontui enemmän tai vähemmän runsaslukuisena kaksitoista kertaa, alkaen pilkkikilpailuista aina syysrauhoitukseen saakka.

Jokaisessa sarjassa saatiin eri miehet voittajiksi. Periaatteessa kaikki eri kalalajeihin kohdistuvat kilpailut ovat yhtä arvokkaita ja painotetulla pistelaskennalla ne saadaan tasa-arvoiseksi keskenään. Kuitenkin taimenen soutu on ehkä saanut suurimman statusarvon seuran historiassa. Tämä johtunee vuosikymmeniä jatkuneesta lohen niukkuudesta poislukien vuodet 96-98. Taimen-Cupin kaksoisvoittajiksi selviytyivät seuran varhaiskypsään juniorijengiin kuuluvat Timo Kusmin ja Tommi Collin, edellinen lähes nelikiloisellaan ja jälkimmäinenkin 3,5 kiloisellaan. Itse asiassa tämän kokoiset kilpailukalat ovat harvinaista herkkua. Muistettakoon sekin, että viimeiseksi sijoittuneella taimenen painolla olisi joinakin vuosina oltu palkintopallilla.

Lohisarjassa kaloja tuli kappalemääräisesti vähän, vain kaksi. Mutta voittokala oli suurimpia seuran historiassa 13,3kg. Nappasiko palomies sen Poromoiehellä vai ei? Sitä voi kysyä lähes ukkomieheksi jumiutuneelta Juhani Hammarilta. Pilkkimisen salat selvitti parhaiten Jarmo Krunniniva. Saaliin ylössaamiseksi ei reikää tarvinnut suurentaa. Onkikisan voittaja Ismo Norman on ilmeisesti siirtynyt suurkalan saamamiehestä sinttisarjaan parantamaan uudelleen, askel askeleelta, ranking-sijoitustaan kohti tulevaa gloriaa.

Jänkäkoirajahdin voittajasta ei ollut kahta puhetta. Martti Peräntie oli jälleen, ties monennenko kerran ykkönen. Perho-Cupissa saatiin uudehko seuran jäsen voittajaksi. Ylläksen seudun kalavaikuttaja Vesa Kaulanen näytti mallia Väylän alajuoksun tyypeille.

Kun lasketaan kaikki kilpailut pisteytyksen jälkeen yhteen, saadaan voittaja selville. Tänä vuonna ykkössija jaettiin kahden miehen kesken täsmälleen samalla tuloksella. Yllätys, yllätys! Sama sukunimi: Peräntie ja etunimet Martti ja Esa. Eli veljestrion esikoinen ja kuopus ottivat tuplavoiton. Kansainvälisissä saamamiespiireissä kolmikkoa kutsutaan ”The three fishing brothers of Stonebeach” eli vapaasti suomennettuna: veljet, kyllä kalaa tulee. Ehdottomasti maininnan arvoinen on Muonion lohiviikon voittaja. Seuramme jäsen Veikko Kusmin on myhäillyt yli puoli vuotta tyytyväisenä viimmeistä mallia olevaan moottorikelkkaansa. Pojalleen hän on antanut luvan käydä silittämässä uutuutta, palkkioksi voiton tuoneen perhon sitomisesta.

Tornio-Muoniojoen sumenpouoleinen lohisaalis romahti RKTL:n mukaan puoleen edelliseen vuoteen verrattuna ollen 11640 kg. Vuoden -98 saaliista (yli 60000kg) voidaan vain uneksia. Toisaalta mereen vaeltaneita smoltteja oli lähes ennätysmäärä (lähes 800.000 kpl) ja myös jokipoikasten määrä oli arvioiden mukaan huippuvuosien tasolla. Myös merialueella saalismäärät ovat pudonnet. Aika-akselilla poikastuotanto ja saalismäärät eivät jostain syystä ole verrannolisia. Jotain on pahasti pielessä. Jätettäköön se asiantuntijoiden arvioitavaksi tai arvattavaksi kun toisaalta tiedetään, että Väylä yhdessä Kalix-joen kanssa tuottaa suurimman osan Itämeren luonnon lohikannasta.

Koska eduskuntavaalit ovat edessä, on ehkä syytä tarkastella menneitä ja mennyttä vaalikautta ajatellen lohipolitiikkaa. Joku vuosi sitten ex. kansanedustaja ja nykyinen ehdokas ”Veltto Virtanen” lanseerasi uuden merkityksen puoluelyhennykselle RKP = ryöstökalastuspuolue. Jokivartisten mielestä aivan oikein. Puolueestahan oli monia vuosia kalastuksesta vastaava ministeri ja seuraukset olivat surulliset. Kun ministeriksi tuli ns. sitoutumaton Hemilä, tapahtui huomattavia parannuksia miehen uskaltaessa tehdä päätöksiä, jotka Väylällä tuntuivat oikeilta. Nykyinen kepulainen Korkeaoja on lähinnä huono vitsi, jolle ei jaksa edes nauraa. Vievätkö valmistelevat virkamiehet don ministeriä kuin pässiä lieasta, vai vai onko hän yksinkertaisesti vain yksinkertainen? Toisaalta tiedämme jokivarresta lähteneen edustaja S. Rudgrenin, joka on suoraselkäisesti ollut aina Väylän väen puolustaja ottaen myös huomioon muut intressiryhmät. Onneksi remmiin on myös astunut tosimies Rovaniemeltä. Maaherra Hannele Pokka näyttää ottaneen sydämen asiaksi yhteisen asiamme eli vaelluskalan tulevaisuuden. Oma ministerimme on enemmän keskittynyt ulkopaikkakunta asioihin. Kunnallispolitiikassa meillä on onneksi mies paikallaan. P.Pelttari on ollut asiallinen asiantuntija kautta lohilinjan. Kuitenkin don ministerin ansiosta puolueella voisi olla hiukan pitempi lyhenne: KEPULI.

Seurassammehan on myös monta metsästäjää, joiden ylpeyden aiheena ovat hienot ja toimivat koirat. Kuuluisimmat näistä ovat nuolemalla hauen suomustava, kantorivalla varustettu spanieli nimeltään Hessu sekä puluja haukkuva ”tanskin tokki” Nippe. Uutena jäsenenä kerhoon pyrkii ”pystykalakoira” Minka. Omistajan ajan on vienyt ko. koiran koulutus niin tyystin, että hän itse on kilpailusaaliin suhteen kortossa. Koulutuksen tavoitteena on opettaa Minka ilmaisemaan kalalaji pinnan alla. Taimenelle kolme terävää haukahdusta, lohelle kaksi ja kaikille muille lyhytkestoista ulinaa. Toivottavasti emme kuule ensi kesänä pelkää ulvontaa Raimon veneestä.

Nimi adressiin ja siimat kireälle!

Meistä ja kaikista muista huolimatta väylä elää ja on!


VUOSIKERTOMUS 2005

Vuosi on jälleen vierähtänyt ja on pienen yhteenvedon aika. Toiminta oli vilkasta mitattuna tapahtumien määrällä. Omia kilpailuja yhteensä kymmenen, joista varmasti löytyi jokaiselle sopiva laji ja ajankohta. Kämppätilanne jatkuu ennallaan, vuosi kerrallaan ja suurempia talkootarpeita ei oikeastaan ollutkaan. Tosin mökin käyttöaste oli aika alhainen.

Piristystä kilpailutoimintaan ja seuran esillä olemiseen on tuonut kilpailujen alueellinen jakaminen suuremmalle osalle Väylää. Erityisesti Kihlangin osuus näkyy lohisaaliin määrässä. Viime vuosi kaiken kaikkiaan oli hyvä lohivuosi kokonaissaaliin ollessa n.25 tn. Itse asiassa se on suurin tällä vuosituhannella. Suurin osa saaliista n. 30% saatiin Tornio-Vuennonkoski alueelta. Toisaalta olosuhteet uistikalastukselle olivat huomattavasti paremmat kuin edellivuonna. Lohen poikastuotanto oli kohtalaisen hyvä. Taimenen osalta tilanne on jo huolestuttava. Parhaita taimenen kutujokia on aina ollut Pakajoki. Vuonna 2003 vielä löydettiin 45 yksilöä per aari, kun määrä on pudonnut kahdessa vuodessa 8:aan yksilöön. Tilanne on samansuuntainen koko Väylällä. Herää kysymys, voisimmeko osaltamme tehdä jotain, jotta voisimme tulevinakin vuosina saada tätä ehkä arvostetuinta kalaa.

Seuraan tuli uusi jäsen suuresta tuntemattomuudesta, joka niisti vanhojen saamamiesten nenät kokonais-Cupissa. Jäsenvuosien perusteella Janne Juuso lasketaan vielä juniori sarjalaiseksi mutta saaliin perusteella voitaneen hänetkin virallisesti nimittää saamamieheksi. Kaksi osakilpailuvoittoa ja yksi hopeatila takasivat hänelle voiton. Pilkkikisan ja perho-Cupin voittaja Esa Kurtti on löytänyt reseptin kalasopalle, jossa aineosina ovat särjet, ahvenet, kiisket sekä lohi. Touko-kesäkuun vaihteen Taimen-Cupin voitti kaikkien - paitsi itsensä- yllätykseksi Timo Kurtti. Tunnin mittaisen esitelmän ottipeleistä saa häneltä aivan pyytämättä. Patsastelun aihetta sai "Poppeli-Patsa Siponen" 12,2 kg:n lohellaan. Perusvaatimattomana tyyppinä hän ujostelee esitellä käyttämiään vieheitä. Vanha konna Martti Peräntie oli myös tyytyväinen miehekkään kokoiseen jalokalaansa. Muut saivat tyytyä alle kymppikiloisiin ja neuvolassa punnittaviin lohiin. Perho-Cupin isoin harjus on mainittava ja kirjoitettava isoimmalla ja erikoisfontilla puheenjohtajan määräyksestä. Pekka Kekkonen 650G. Kalaa säilytetään seuraavat kymmenen vuotta pakasteessa haukien seassa. SM-ja PSM-pilkkikilpailuihin oli seuralla oma edustuksensa. Nimet ja tulokset julkaistaan kunhan menestystä tulee. Vuosikausia pitämättömät pikkujoulut päätettiin vihdoin toteuttaa saadulla sponsorituella. Prännärissä selviteltiin iloisella miellellä menneen kauden saaliita, kehuttiin itseä ja omia vieheitä sekä syötiin maukasta ruokaa. Seuraavana päivänä etsittiin unohtuneita tavaroita.

Seuran monivuotinen kisojen ja jälkipelien komentaattori Jukka Luokkala on pudottanut äänitasoaan 9 desipeliä mökkiläisten ja Väylän varren asukkaiden kainosta toivomuksesta. Kaikkien meidän muiden ei tarvitse silti olla huolissamme: ääni kantaa edelleen n. 10 kilometriä vedenpinnan tasolla ja vastatuuleen. Lisääntymispuuhiin menossa oleva lohihan ei syö mitään. Refleksin omaisesti se reagoi puraisemalla tai pyrstöä heilauttamalla yrittää karkoittaa mahdollisen vihollisen. Kapeassa uomassa kosken alapuolella parvi yleensä kerää voimia kosken nousua varten. Parven poikki heitetty, lyijypainolla ja isolla koukulla varustettu tekele on tuhoisa väline. Kyljestä repeytynyt ja punottua siimaa perässään vetävä kala tuskin selviytyy kutupaikoilleen. Makea ja lämmin jokivesi aiheuttaa haavaan helposti infektioita ja on hyvänä kasvualustana loisille. Tämän ovat ymmärtäneet Matkakosken kalastusta hallinnoivat tahot ja kieltäneet kyseisen kalastustavan (Suomeksi ROKASTUSKIELTO). Toivottavasti myös Ruotsin puolella seuraavat mallia. Toisille iloksi ja toisille murheeksi joutuvat Matkakosken ns. urheilukalastajat opettelemaan perinteisiä tietoa ja taitoa vaativia kalastustapoja.

Meistä ja kaikista muista huolimatta väylä elää ja on!


VUOSIKERTOMUS 2004

Niin on vuosi taas saatu pakettiin, veneet talviteloillaan, pilkkijät alkaneet kautensa ja karkuutetut kalat kasvaneet ainakin kolminkertaisiksi. Seuran historiassa päättyi yksi aikakausi. Yhdistyksen pitkäaikainen vaikuttaja ja keulahahmo Veijo Kettunen halusi luopua puheenjohtajuudestaan. Ylipuhumisyritykset tuottivat vesiperän, kun vaakakupin toisella puolen painoi eläkeläisten extreme- seikkailujen odotukset. Näin vaihtui myös stressaava rekan ratti asuntoauton autuaalliseen rauhaan ja ilmajousituksen pehmeään menoon. Toki me varmasti vielä näemme Veijon Väylällä ja olkoon hän velvollinen näyttämään kämmeniinsä syntyneet souturakot kuulumisia kyseltäessä. Seuran puolesta suuret kiitokset pyyteettömästä työstä.

Johtokunta esitti uudeksi puheenjohtajaksi Pekka Kekkosta, jonka esityksen yleinen kokous yksimielisesti ja moniäänisesti hyväksyi. Lienee paikallaan pieni esittely. Leipätyökseen Pekka leipoo terästä Junkkalanniemessä. Suurta rohkeutta (jopa uhkarohkeutta) osoittaa hänen talvinen harrastuksensa: luistelee ympäri jäistä kenttää, raitapaita päällään ja pilli suussaan heiluttaen välillä eriväristä lappua huutavan yleisön edessä. Hänet tunnetaan myös suurena koirien ystävänä. Kalareissun jälkeen Kekkosen lahdelta ja Bunkkerin karilta vene on yleensä puolillaan sätkiviä jänkäkoiria. Veneen kokassa haistelee tuulia nostokahvalla varustettu spanieli, joka suomustaa hauet nuolemalla. Pekkahan julistettiin muutama vuosi sitten saamamieheksi, joten siltäkin osin edellytykset seuran nuijan käyttäjäksi on täytetty.

Kilpailuja oli yhteensä kymmenen, joihin osallistujiakin löytyi. Uutuutena oli perhokisa, joka poikkeuksellisesti järjestettiin Kihlangissa elokuun puolessavälissä. Näin laajennettiin ko-keiluluontoisesti reviiriä pohjoiseen noin kolmesataa kilometriä, kokemuksien ollessa positiivisia, joten siitä voisi tehdä vaikka perinteen. Voittajien joukkoon liittyi uusia nimiä. Pilkkikisan voittaja Vesa Korkala on omien sanojensa mukaan pikkukalojen pyytäjä, minkä hän myös todisti. Ylivoimainen voitto n. puolella toista kiloa, kappalemäärän ollessa useampi sata. Saaliin fileointiin olisi tarvittu kirurgin välineitä ja suurennuslasia. Lohi/taimen sarjassa saalis oli niukka. Puolentoista kilon kalalla uusi kasvo, Esa Kurtti, sai nimensä himottuun pyttyyn. Kokonais-Cupissa sarjan enti-nen ja ylivoimainen haltija Martti Peräntie otti rauhallisemman asenteen, luovuttaen suosiollisesti kruununsa Seppo Emakselle. Voiton perustana oli lähes neljäkymmentä kiloa haukia. Suorituksen arvoa nostaa se, että kaikki kalat saatiin omatekoisilla uistimilla. Seppohan on yleensä viihtynyt paremmin jalokalojen seurassa mutta taustalla saattaa olla yleishyödyllinen tavoite. Kulinaristina ja hyvän kalaruoan valmistajana saattaa Väylänkin varsille tulla uusi resepti, jolla jänkäkoirakin on laitettu ihmisravinnoksi kelpaavaan muotoon..

Tanskin kämpän käyttöaste oli aika alhainen. Kilpailujen tukikohtana se kuitenkin toimi. Kevättalkooot sattuivat ajallisesti yhteen Erämessujen kanssa, jälkimmäisen voittaessa. Nythän majan vuokra-asiat ovat järjestyksessä ja voimme tarvittaessa satsatakin siihen.

Nettisivuillamme on ollut kävijöitä aivan mukavasti. Toivottavasti saamme oman ylläpitäjän ja päivityksen reaaliaikaan.

Arvokala on alajokisuulla ollut hukassa viime vuosina. Tilannetta eivät ainakaan paranna uudet uhkakuvat, joita mediassakin on käsitelty. Tanskalaiset ottavat kaiken lohen ylös ja ovat joutuneet myymään yli viisikiloiset 10 senttiä/kilo. Tässähän oli kriteerinä lohen dioksiinipitoisuus. Kalastuksesta vastaava satakuntalainen kepuliministeri taisi vaihtaa pakkoruotsin Väylän loheen. Huolestuttavinta on kuitenkin ruotsalaistutkimuksen tulokset. Sen mukaan päästöjen vähentäminenkään ei enää auta Itämeren tilaan. Happikato, fosfori, typpi ym. muut päästöt ovat saaneet aikaan tilanteen, jossa anaerobinen tuotanto ruokkii itse itseään ja se tulee näkymään lisääntyvänä sinilevä tuotantona. Miten se vaikuttaa lohen elämään, voidaan vain arvailla. Toisaalta tiedämme, että villilohen suurimmat tuottajat, Tornio-Muoniojoki ja Kalix-joki ovat erinomaisessa kunnossa.

Urheilukalastajien puolesta ei kai voi muuta todeta kuin:

Huolimatta ihmisistä ja hänen tekemisistään Väylä jatkaa virtaamistaan.


VUOSIKERTOMUS 2002

Vuosikokouksessa 17.2.-02 esitettiin kauden toimintasuunnitelma, joka koostui erimuotoisista kalastuskilpailuista periaatteella kaikille jotain sopivaa. Majan ja sen ympäristöstä pyrittiin pitämään huolta, huolimatta epäselvistä vuokrasuhteista.

Odotukset kaudelle olivat korkealla, olihan lupeissa runsaasti 2 meivuotta täyttäneitä lohia. Mutta jälleen luonto näytti arvaamatto-muutensa, johon vielä olio nimeltä ihminen pääsi vaikuttamaan. Suurimmalle osalle seuran jäsenistä tuli "kortto" liiankin tutuksi ja 80-90-lukujen ankeat lohisaaliit palasivat mieliin. Kausi aloitettiin pilkki-cup:lla 24.3. ja jatkettiin 6.4. VPK:n rannassa. Osallistujia ensimmäisenä päivänä oli vain 4, toisena ajankohtana saatiin sentään kokoon 13 urheaa reiän päällä kyykkijää. Saalistakin tuli sen verran, että keskikokoinen kissa eläisi sillä puoli viikkoa.

Kevättalkoissa 18.5. tehtiin puita ja siistittiin paikkoja. Seuraavana päivänä voimakaksikko E. Peräntie ja T. Kurtti "naputtelivat" uuden terassin paikoilleen (tarvikkeet OKTO:lta). Työn jälki edustaa erinomaista tuumamitalla tehtyä "timpurin" työnäytettä!

Tanski-Cup kesti reilun kuukauden ajalla 25.5.-29.6. Lohi-taimen sarjan saalis oli niukka. Voittoisa taimen painoi 3kg, jonka veneeseen repi P. Kekkonen. Himotuimpaan palkintoon, ikuisesti kiertävään pyttyyn, kaiverrettiin uusi nimi ja näin ollen seuran entinen pitkäaikainen sihteeri ja pyyntimies on julistettu virallisesti saamamieheksi. Haukisarjassa näyttää veljesten Peräntie ylivoima taittuneen. Pentti Palm kiskoi siimat soiden yhteensä 33.350 kg jänkäkoiria punnittavaksi. Syötiinkö Palmin perheessä tönkkösuolattua haukea ja kalakeittoa koko loppuvuosi, siitä ei ole varmaa tietoa. Yhteensä Cup:ssa saatiin 177 kg jänkäkoiria, joka arvokalojen poikasten kannalta on hyvä asia. Onkikisaan 13.7. osallistui kokonaista viisi miestä ja yksi nainen. Syksyllä 10.9. pidetty perhokisaoli huomattavasti suositumpi keräten täyden tusinan jäljitelmäötököiden liottaja. Tuttu nimi Kaarlo Peräntie hoiti molemmat lajit voitokkaasti ja turhia patsastelematta Kivirannalle.

Kova pohjoismyrsky näytteli pääosaa syyshauki-kisassa. Onkohan nykyisen kalastajapolven hauis pienentynyt ja kunto romahtanut, kun salaisen yleisen huutoäänestyksen jälkeen päätettiin moniäänisesti sallia koneen käyttö. Niin tai näin, pohjatuuli teki tehtävänsä. Kymmenestä yrittäjästä vain kaksi sai saalista. Yksi hauki (P. Kekkonen) ja yksi ahven (E. Palsi) olivat nekin työn takana. Joten, tiukka koko Cupin voitto ratkesi kahden pisteen turvin Kassulle, veljensä Esa jäi hopealle.

Syystalkoissa riitti ovien lukitseminen ilman perinteistä "irroittelua".

Muita merkittäviä ja mainittavia tapahtumia voidaan ilolla merkitä aikakirjoihin. Seppo Emas ja Raimo Johansson ottivat Kojamon Kiusauksessa (Kaarisen niva) palkintoperämoottorin tiukkaan syleilyynsä paikallisten seuratessa kateellisina sivusta. Palkinnon hevosvoimat vastasivat suunnilleen voittokalan kilomäärää.

"Korttokammo" sai Reijo Hämäläisen soutamaan kaksi viikonloppua Pellon yläpuolella. Ahti, väylän henki, katseli jo lähes kaiken toivonsa menettänyttä ja rakkokätistä kalastelijaa armollisesti. Noin kuuden kilon vonkale veneeseen ja legenda Kalloniemen teurastajasta on syntynyt.

Tärkeätä on myös esilletuoda uuden jäsenen syntyminen seuraan. Penkkivalmentaja T. Kurtti aloitti kalastuksen kuivaharjoittelun poikansa kanssa jo laitoksella. Pojan alkuperästä on yleisen syyttäjän antama valaehtoinen lausunto nähtävissä Tanskin ilmoitustaululla tarvittaessa.

KIREITÄ SIIMOJA KAIKILLE TASAPUOLISESTI!

 


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
 

 
 

SPONSOREITA

mainos


 


 

 

Nettisivut Lohi-Armas